Juhlat jatkuvat

Turun maakunta-arkistokin on pian 80-vuotias. Oulun maakunta-arkiston tavoin Turun maakunta-arkisto aloitti toimintansa vuonna 1932. Virallinen juhlapäivä on 9.6., joka perustamisvuonna oli torstai ja tänä vuonna lauantai. Nykyiset työntekijät juhlivat nyt kukin tahoillaan vapaana päivittäisistä perinteisistä työrutiineista kuten tutkijasalipäivystyksestä, ovien avaamisesta ja sulkemisesta ja henkilökohtaisesta neuvonnasta. Lauantaihan ei ole ollut virkamiehen säännöllinen työpäivä virastotyössä sitten vuoden 1968.

Toisin kuin muut, ”sijainniltaan levottomat” maakunta-arkistot Turun maakunta-arkisto on perustamisestaan lähtien toiminut samassa rakennuksessa Parkkimäellä. 1930-luvulla rakennetun vanhan osan arkistomakasiinit tavoittelevat taivasta, toisin kuin 1980-luvulla rakennettu lisäosa, joka on louhittu peruskallioon. Maakunta-arkiston lisärakennusta, jonka suunnitteli Arkkitehtitoimisto Lukander & Vahtera, voi luonnehtia erittäin taitavasti tehdyksi uuden ja vanhan yhdistämiseksi. Alkuperäisen maakunta-arkiston rakennuksen suunnitteli arkkitehti Yrjö A. Waskinen, jonka käsialaa ovat myös Jalasjärven vanhan seurakuntatalo, Pyhäselän kirkko (1928), Imatran Tainionkosken kirkko (1932), Viinikan kirkko (1932) Tampereella, Pakilan kirkko Helsingissä (1950) ja Käpylän kirkko Kouvolassa (1952). Valmistunutta maakunta-arkistoa kuvattiin aikalaislehdessä modernisoitua renessanssityyliä edustavaksi kivilinnaksi ja pohjoismaiden ajanmukaisimmaksi arkistorakennukseksi.

Juhlavuotta tuodaan itse maakunta-arkistossa esiin tutkija-aulaan pystytetyllä näyttelyvitriinillä, johon on koottu muistoja – kirjejäljennöksiä, koristeellisia leimasimia, kirjoituskone, ensimmäinen tutkijasalin vieraskirja – vuosien varrelta. Yllättäen totesimme, että vitriiniin oli päässyt jossain vaiheessa pujahtamaan jopa Arkistohiiri kavereineen. Hiirulainen ei tosin liene yhtä viisas kuin kollegansa Kansallisarkistossa, itse Viisas Hiiri, sillä kesäkuumalla ei kannattaisi pujahtaa tiiviiseen lasikoppiin, jossa voi virkistäytyä vain muistoilla.

Hieman ennen kesähelteiden alkua Turun maakunta-arkisto on avaamassa arkiston menneistä vuosista kertovaa verkkonäyttelyä. Näyttelytyöryhmässä työskentely on ollut antoisaa ja hauskaa. Vuosien varrelta nousee esiin sekä monia värikkäitä paikallisia tapahtumia että karismaattisia persoonallisuuksia, joista voidaan mainita maakunta-arkistonhoitajat Kaarlo Österbladh, Pentti Renvall ja Toivo T. Rinne sekä johtaja Taina Vartiainen. Hieman yleistäen voidaan todeta, että Österbladhin aikana luotiin toiminnan perusta, Renvallin aikana painopiste oli tarkastustoiminnassa ja arkistohallinnossa, Rinteen kaudella parannettiin asiakaspalvelua ja hoidettiin ulkoisia suhteita ja Vartiaisen kaudella kehitettiin asiakirjahallintoa.

Mielenkiintoisia ajatuksia arkistojen perimmäisestä olemuksesta on tullut vastaan sekä asiakkaiden kirjeissä ja valtionarkistonhoitajien kirjelmissä että maakunta-arkiston koulutusaineistoissa. Turun linnan tornista maakunta-arkistoon vuonna 1932 tehty lääninhallituksen arkistosiirto lienee edelleen tähän mennessä maakunta-arkiston haastavin siirtoprojekti ja kiehtoo mielikuvitusta aina uudelleen. Muutamat, aluksi Suomessa vain Turun maakunta-arkiston antamissa koulutuksissa vaikuttaneet opit mm. arkistonhoidon ja asiakirjahallinnon tehtävälähtöisyydestä on otettu kuin vaivihkaa käyttöön muuallakin. Perinteitään kunnioittaen Turun maakunta-arkisto voi kovin ylpeänä todeta, että tänä vuonna järjestetty toukokuun asiakirjahallinnon ja arkistotoimen peruskurssi oli järjestyksessään neljäskymmenesviides (45). Eläköön vanha ja uusi ja erityisesti ne yhdessä!

Ylitarkastaja Pirkko Haario

Turun maakunta-arkisto

Vireä kahdeksankymppinen OMA juhli merkkipäiväänsä perhepiirissä

Oulun maakunta-arkiston virallinen 80-vuotissyntymäpäivä ajoittui tammikuun puoliväliin, mutta juhlia vietettiin kevään korvalla maaliskuussa. Juhlaan 22.3.2012 ja seuraavana päivänä pidettyyn juhlaseminaariin kokoontui runsaasti sidosryhmien ja yhteistyökumppaneiden edustajia sekä entisiä työntekijöitä ja tutkijasalista tuttuja.

Juhlassa kuultiin tervehdykset asiankuuluvien kehujen ja kiitosten kera niin Helsingin suunnalta kuin paikallisesti. Maakunta-arkiston johtaja johdatti omassa puheenvuorossaan kuulijat Oulun maakunta-arkiston toimintavuosikymmenten läpi ja kertoi tiukoista paikoista ja käännekohdista. Mukaan mahtui myös sattumuksia vuosien varrelta, jotka naurattivat kuulijoita.

Juhlan yhteydessä avattiin saamelaisista kertova asiakirjanäyttely ”Aslak”. Näyttelyssä esitellään maakunta-arkiston pohjoisinta osaa koskevaa aineistoa ja samalla kunnioitetaan lähes 40 vuotta Oulun maakunta-arkiston hoitajana toimineen Aslak Outakosken työtä.

Juhlaseminaari Oulun maakunta-arkisto ja pohjoisen Suomen historiantutkimus järjestettiin 23.3.2012. Seminaarin puheenjohtajana toimi professori Jouko Vahtola. Seminaarin alustajat peilasivat omien tutkimusalueidensa kautta Oulun maakunta-arkiston ja erityisesti sen säilyttämien aineistojen merkitystä puolen Suomen historiantutkimukselle.

FT Ritva Kylli kertoi maakunta-aatteen ja maakuntaidentiteetin merkityksestä Oulun maakunta-arkiston perustamisvaiheessa. Vanhan kirjasto- ja museotalon, puu-Ainolan, tulipalo vuonna 1929 antoi lisää puhtia maakunnan miesten ponnisteluille maakunta-arkiston saamiseksi Ouluun. Arkistoaineiston kokoaminen yhteen paikkaan tutkijoiden saataville loi perustaa pohjoisen Suomen maakuntahistoriahankkeille ja yleensä maakunnan asukkaiden historiatietoisuudelle.

FT Matti Enbuske käsitteli alustuksessaan puolestaan Lapin historian tutkimuksen eri vaiheita ja asiakirjallisen muistin tarvetta. Enbuske painotti arkistoaineiston merkitystä keinona pureutua historiallisiin ilmiöihin monipuolisesti ja ”lahjomattomasti”, vailla tradition painolastia.

Professori Hannu Mustakallio nosti esille Oulun maakunta-arkistossa säilytettävän Laestadiana-kokoelman keskeisenä tutkimuksen lähdeaineistona. Sen rinnalla merkittävät yksityisarkistot, kuten piispa Martti Simojoen arkisto sekä Oulun tuomiokapitulin arkisto muodostavat perustan kirkkohistorian tutkimukselle. Mustakallio osoitti kuulijoille, että tuomiokapitulin arkisto on mielenkiintoinen lähdeaineisto myös muulle tutkimukselle kertomalla ”taivaan valtakunnan tabelleista” ja niiden sisällöstä.

Dosentti Tytti Isohookana-Asunmaa toi esille yksityisarkistojen merkityksen muodostettaessa kuvaa suomalaisesta yhteiskunnasta. Yksityisarkistot valottavat menneisyyttä läheltä, arjesta ja tunteen tasolta. Yhdistysten arkistot kertovat muustakin kuin yhdistyksen omasta toiminnasta, esimerkiksi poliittisen ilmapiirin kehityksestä tai tapakulttuuriin muutoksesta. Muistelmat tai elämäkerrat eivät korvaa autenttisen materiaalin käyttöä. Tutkija voi tulkita samaa lähdettä eri tavalla päästyään tekemään lähdekritiikkiä ja tutkimaan lähteen syntyaikaa.

Isohookana-Asunmaa tiivisti arkiston merkityksen seuraavasti: ”Arkisto – paikka, jossa moni haluaisi viettää koko elämänsä, paikka, jossa hiljaisuus on rakastettava, paikka, jossa koskaan ei voi tuntea oloaan yksinäiseksi, paikka, joka saa posket punastumaan.”

Seuraavalle vuosikymmenelle siirtyneen Oulun maakunta-arkiston henkilökunta toivottaa uudet ja entiset asiakkaat tutustumaan pohjoisen Suomen menneisyyteen, ensi käden lähteiden kautta!

Oulun maakunta-arkiston 80-vuotisjuhlaseminaarin alustuksia käsitellään laajemmin kesäkuun alussa ilmestyvässä Akti-lehdessä.

Ylitarkastaja Satu Kantola

Oulun maakunta-arkisto

Kesää odotellessa – kuulumisia Mikkelistä

Hiljaisen alkuvuoden jälkeen odottelemme, josko kesän myötä Mikkelin maakunta-arkiston tutkijasalin ovi kävisi vilkkaammin. Etelä-Savo kuuluu suosituimpiin mökkimaakuntiin, joten kesällä kävijöitä riittää yleensä myös maakunta-arkistoon – usein ulkomaita myöten.

Jos aikoo kesäreissulla poiketa Mikkeliin tutkimaan vaikkapa Karjalan 100 vuotta nuorempia kirkonkirjoja, niin muistattehan, että käyttölupamenettely uudistui vuoden 2011 syksyllä. Käyttölupa kirkonkirjoihin kannattaa hankkia ennakkoon – lomakkeet ja käyttölupamenettelyn ohjeistus löytyy arkistolaitoksen kotisivulta. Maakunta-arkiston Katiha-koneilla karjalaisten sukujuurien löytäminen saattaa sujua nopeammin ja tämän Karjala-tietokantasäätiön ylläpitämän tietokannan käyttölupakin järjestyy saman tien paikan päällä. Koneita on rajallinen määrä, joten pitkämatkalaisten on hyvä varata laite ennakkoon tutkijasalin päivystäjältä.

Huhtikuussa Mikkelissä viriteltiin tutkijasalin atk-yhteyksiä. Remontti ei sujunut ongelmitta, sillä ensimmäisenä sovittuna ajankohtana päivämäärä oli jäänyt kertomatta itse asennustyön tekijöille. Kieltämättä hieman harmitti, kun olimme varoitelleet asiakkaita mahdollisista meluhaitoista ja moni lykkäsi tuloaan. Ja salissa ei sitten tapahtunut yhtikäs mitään. No, huhtikuun lopussa asennustyö saatiin sitten tehtyä ja tässä toukokuun aikana Digitaaliarkiston asiakaspäätteet siirtyvät asiakirjasalista mikrofilmisalin puolelle. Tutkijasali on suljettu keskiviikkona 23.5., joten silloin ei kannata tulla katsomaan, joko koneet muuttaneet paikkaa.

Astia-verkkopalvelun testauksen kakkosvaihe on käynnissä. Toistaiseksi Mikkelin maakunta-arkiston asiakkaat eivät oikein ole innostuneet tilaamaan sukuselvitystä saati jäljennöstä perukirjasta tai lainhuudosta palvelun kautta.  Myöskään asiakirjatilauksia tutkijasaliin ei tällä kertaa ole vielä kuulunut. Testaus jatkuu 18.5. asti, joten ei muuta kuin rohkeasti Astialle, jotta saamme kokemuksia palvelun käytöstä.

Anne Hänninen
Ylitarkastaja, Mikkelin maakunta-arkisto

Viime vuosien uudet aineistot Vaasan maakunta-arkistoon

Arkistolaitoksen palvelujen käyttäjiä kiinnostanee tietää, mitä uusia arkistoja on vastaanotettu arkistolaitokseen viime vuosina.  Tässä kirjoituksessa nostan lyhyesti esiin, mitä uusia aineistoja Vaasan maakunta-arkisto on vastaanottanut kolmen viimeisen vuoden aikana.  Kaikkiaan olemme vastaanottaneet tänä aikana yli 1200 hyllymetriä asiakirjoja.  Valtaosa aineistosta on tietenkin viranomaisarkistoja, mutta kiitettävän paljon myös erilaisia yksityisarkistoja lahjoituksina ja talletuksina.

 

Viranomaisarkistoista on ennen kaikkea mainittava arkistopiirimme käräjäoikeuksien edeltäjien, tuomiokuntien ja raastuvanoikeuksien, kiinteistöjen kirjaamisasiakirjojen luovutus vuoteen 1993 asti maakunta-arkistolle.  Käytännössä tämä tarkoittaa lähinnä lainhuudatus- ja kiinnitysasioiden pöytäkirjoja pääosin 1960-luvulta vuoteen 1993 Etelä-Pohjanmaan, Pohjanmaan ja Keski-Pohjanmaan liittojen kattamalta alueelta.   Vastaavat asiakirjat aikaisemmalta ajalta ovat jo aiemmin olleet maakunta-arkistossa.  Tästä aineistosta ennen muuta lainhuudatusasiain pöytäkirjat ovat olleet kysyttyjä.  Pohjatiedot lainhuudon ja sen liitteenä olevan kauppakirjan löytämiseksi saadaan yleensä Pohjanmaan maanmittaustoimistosta.  Luovutukset olivat osa arkistolaitoksen, oikeusministeriön ja maanmittauslaitoksen yhteistä KIRSI-projektia, joka liittyi käräjäoikeusuudistukseen.  Myös toinen laajahko vastaanotettu viranomaisaineisto, kaupanvahvistajien arkistot liittyivät tähän projektiin.  Vuoden 2009 loppuun mennessä toimintansa lopettaneiden kaupanvahvistajien päiväkirjat päätettiin luovuttaa arkistolaitokseen.  Merkittävä osa oman arkistopiirimme kaupanvahvistajien aineistosta on jo siirretty maakunta-arkistoon.  Tähän aineistoon saattaa siis sisältyä hyvinkin uutta aineistoa (päiväkirjat, kauppakirjat). 

Olemme vastaanottaneet myös useiden kihlakuntien henkikirjoittajien arkistojen täydennyksiä (henkikirjat 1960-luvulta pääsääntöisesti vuoteen 1989).  Edellä mainittujen lisäksi maakunta-arkistoon on siirretty useita verottajan (Keski-Pohjanmaalta, 1960-luku), tie- ja vesirakennuspiirien (Vaasan ja Keski-Pohjanmaan tie- ja vesirakennuspiirit, 1980-luvun loppuun) ja oppilaitosten (Vaasan hotelli- ja ravintolaoppilaitos, Kauhajoen maatalousoppilaitos, Vaasan kesäyliopisto) arkistoja.

Yksityisarkistoista voi ottaa esiin sotiin liittyvät veteraanien yhdistysarkistot, joita on ilahdutettavan paljon vastaanotettu viime vuosina.  Sekä Etelä-Pohjanmaan että Vaasan sotaveteraanipiirit ovat luovuttaneet arkistonsa, samoin Etelä-Pohjanmaan veteraaniyhdistykset, naisjaostot sekä Vaasan Rintama- ja sotaveteraanit ry:n naisjaosto.  Lisäksi olemme vastaanottaneet Vapaussoturien Huoltosäätiön Etelä-Pohjanmaan piirin ja Vapaussodan ja itsenäisyyden Etelä-Pohjanmaan perinneyhdistyksen arkistot.   Sotaan liittyvä aineisto on V.S.K  1918 ry:n suojeluskunnan toveriseuran arkisto.  Taimi ja Eero Kouhin perhearkiston kirjeenvaihto toisen maailmansodan ajalta tarjoaa mahdollisuuksia sodan ja yhteiskunnan vuorovaikutuksen tutkimiseen mikrohistorian tasolla. 

Kylä- ja taloarkistoista voi mainita erikseen Vähänkyrön Merikaarron ja Vähänkyrön Ojaniemen kyläarkistot.  Asiakirjat ajoittuvat 1700-luvulta 1900-luvulle. Taloarkistojen poikkeuksellisen suuri määrä (yli 500) maakunta-arkistossamme osoittaa kiinnostusta paikallishistorian lähteiden säilymisen turvaamiseen alueellamme.  Muista kuin jo aiemmin mainituista yhdistysarkistojen luovutuksista/talletuksista voi mainita mm. Vaasan Ooppera –Opera Alueooppera ry:n, Finlands Röda Kors Svenska Österbottens distrikt –piirin, Vaasan Uimaseura ry:n ja Vaasan rakennusmestariyhdistys ry:n arkistot.  Uusista sukuarkistoista mainittakoon vaasalaisten Jokipii- ja von Willebrandin –suvun aineistot.   Yksityishenkilöiden aineistoista nostettakoon esiin Vaasan hovioikeuden entisten presidenttien Paavo Alkion ja Erkki Rintalan sekä Vaasan entisen kaupunginarkkitehdin Asko Halmeen arkistot.  Viimeksi mainittu sisältää Halmeen arkkitehtonista ja kuvataiteellista elämäntyötä esitteleviä asiakirjoja.

Jussi Jääskeläinen

Ylitarkastaja, Vaasan Maakunta-arkisto

Tempora mutantur

"Ja äiti voi sitten kirjoittaa koneelle reseptejään!", minä perustelin. Molemmat vanhemmat katselivat minua mietteissään. Tosiasiassa koko ajatus ruokareseptien hallinnasta varsin hinnakkaalla kotimikrolla tuntui hölmöltä, mutta jotain minun oli keksittävä. Laitteita oli ollut markkinoilla jo hetken ja kaikkein haluttavin niistä oli paksua lankkua muistuttava VIC-20. Elettiin vuotta 1982, minä olin kolmetoista ja välittömästi perusteluiden jälkeen aloin pelätä, että äiti todella alkaisi käyttää konetta reseptiensä tallentamiseen.

Myöhemmin kävi ilmi, että huoleni oli ollut turha: ainoatakaan reseptiä ei laitteella tallennettu ja sain pitää koneen kokonaan itselläni. Eipä kukaan olisi edes tiennyt miten tallennus tapahtuu. Laitteen mukana saadut manuaalit luin vasta viikkoja käyttöönoton jälkeen. Sitä ennen sen yhden ainoan mukana tulleen pelin pelaaminen ja kirjainten näkyminen TV-ruudulla näppäimen painalluksen jälkeen tuottivat suunnatonta riemua. Kotimikrojen hyötykäytön ollessa 80-luvun alkupuolella vielä varsin olematonta, oli tietokoneiden esiinmarssi alkanut valtionhallinnossa niinkin aikaisin, kuin 60-luvun puolessa välissä. Oman toiminnan keskittyessä viihteeseen, olivat ensimmäiset suurtietokoneet alkaneet rouskuttaneet bittejä mm. KELAlle ja verohallinnolle jo kauan ennen syntymääni.

Vaikka tietotekniikaa jo hyödynnettiinkin, ei sitä vielä 70-luvun lopulla esimerkiksi opetustilanteissa käytetty juuri lainkaan. Valtiovarainministeriön järjestelyosaston ja Valtion koulutuskeskuksen vuonna 1977 julkaisema Opetusvälineet -opas on suorastaan hellyttävää luettavaa nyt jo vanhentuneine välineineen kuultokuvista pintaheittimiin. Vuonna 1984 tietotekniikkaa käyttäviä palkansaajia oli Suomessa 332 000 henkilöä ja asiaa oli alettava tarkastella myös työsuojelullisista näkökohdista. Toimihenkilö- ja Virkamiesjärjestöjen Keskusliiton vuonna 1986 julkaisema Ihmisläheinen näyttöpäätetyö -opas tuo esille päätetyöskentelyn terveyshaittoja, joista yhtenä huolenaiheena mainitaan mahdolliset raskauden aikaiset häiriöt ja perimävaarat. Hieman lievempinä seurauksina mainitaan mm. tuki- ja liikuntaelinten vaivat. Kehon taivuttelu uudenlaiseen työhön ei ollutkaan niin yksinkertaista.

Tietotekniikan taistelurintama saavutti ensimmäisen työpaikkani Sota-arkiston 90-luvun puolivälissä, kun sen kirjaamo sai oman vaaleanharmaan linnunpönttönsä. Toki tietokoneita oli nähty jo vuosia aiemmin, mutta työasemat olivat harvojen ja valittujen ulkopuolisissa projekteissa työskentelevien käytössä. Vuonna 1997 päättyi eräs 12 vuotta aiemmin aloitettu projekti, jossa kahden vuoden aikana syötettiin yhteensä 94 000 henkilön tiedot tietokantaan kahta MikroMikko -työasemaa hyväksikäyttäen. Tuloksena syntyi Suomen sodissa 1939-1945 menehtyneiden tietokanta. Mielenkiintoisena anekdoottina kerrottakoon, että projektin alkuvaiheessa tietojen ”julkaisualustaksi” suunniteltiin moniosaista kirjasarjaa. Nopean tietoteknisen kehityksen myötä tarjoutuneet uudet mahdollisuudet vaativat muutosta myös ajattelutavoissa ja suhtautumisessa.

Vielä 90-luvun alkupuoliskolla kortistolaatikot kolisivat ja paperiset luettelot kahisivat arkistolaitoksen toimipisteissä aineistoa hakevien hyppysissä, eikä muusta juuri tiedetty. Vakiasiakkaiden ja asiakaspalvelussa työskentelevien välille saattoi syntyä kiinteä ja pitkä suhde, kun vuosikymmenestä toiseen tutkijasalissa uurastanut tutkija oli ollut vieras jokaisena aukiolopäivänä. 90-luvun puolivälissä tutut äänet saivat seurakseen muovisen näppäimen naksahduksen. Arkistotietokanta siirtyi Internetiin, tarjoten asiakkaille täysin uusia mahdollisuuksia. Tämä lienee osaltaan vaikuttanut asiakaskunnan rakenteen muuttumiseen.

Kortistolaatikot eivät ole täysin vaienneet, mutta suurin osa etsitystä tiedosta tulee jo salamannopeasti lankoja pitkin silmiemme eteen. Käsittämättömän paljon on tapahtunut käsittämättömän lyhyessä ajassa ja tapahtuu edelleen. Arkistolaitos kehittää jatkuvasti sähköisiä palveluitaan ja seuraava asiakkaan kannalta kiinnostava askel on 7.5.-18.5. toteutettava Astia-verkkopalvelun käyttöönottoprojektin pilotoinnin toinen vaihe. Tällöin tutkijasalilainojen ja käyttölupien lisäksi kotikoneelta voi tehdä myös asiakirjajäljenne- ja selvitystilauksia.

Mikä tahansa meitä tulevaisuudessa odottaakin niin toivoa sopii, että kehitys on hyväksemme. Vaikka vuosien kultaamaan menneisyyteen ei ole pääsyä, voi sinne kuitenkin turvallisesti kurkata. Waybackmachine muistaa miltä näyttivät arkistolaitoksen sivut joulukuussa 1998.

Kansallisarkiston sörnäisten toimipisteen kellarista löytynyt,
20kg painava Compaq Portable 386 "kannettava" vuodelta 1987.
Näytöllä muinainen tekstinkäsittelyohjelma TEKO.

Kare Salonvaara
Suunnittelija, Kansallisarkisto